Buddhalaisuus — rajatonta iloa ja vapautta
On
vain ajan kysymys, milloin meditaatiomme tuovat vakaan onnellisuuden
tilan, jota voi verrata vain yhtymiseen parhaiden kumppaneidemme
kanssa. Mitkään ulkoiset menetelmät eivät kykene tuottamaan iloja,
jotka eivät ole luontaisesti itsessämme. Onnellisuuden etsintä
omaisuudesta tai aistivaikutelmista on kuin yrittäisi liikutella
jotain huteralla kepillä pitkältä etäisyydeltä. Se on epätarkkaa
ja johtaa usein epätoivottuihin lopputuloksiin. — Lama Ole Nydahl
Buddha
Historiallinen
Buddha Shakyamuni syntyi n. v. 560 eaa. kuninkaalliseen perheeseen.
Hän eli lapsuudestaan asti rikkauksien ja kauneuksien ympäröimänä
ja sai osakseen monipuolisen koulutuksen. Tekstit kuvaavat hänet
pitkäksi, vahvaksi ja sinisilmäiseksi.
Kun hän oli 29-vuotias, hän lähti
ensi kertaa palatsista ja kohtasi vanhan henkilön, sairaan henkilön
ja kuolleen henkilön; näitä kokemuksia hän ei ollut tuntenut aiemmin.
Ymmärrettyään, ettei mikään ole pysyvää, hän lähti palatsista
meditoimaan Pohjois-Intian vuorille ja metsiin. Etsittyään pitkään
pysyvää mielekkyyttä hän tunnisti syvässä meditaatiossa mielen
luonnon ja saavutti valaistumisen.
Buddhan opetukset, jotka tekevät
olennoista pelottomia, iloisia ja ystävällisiä, ovat pääuskonnon
asemassa useissa Itä-Aasian maissa. 1970-luvun alkuvuosista lähtien
syvällinen buddhalainen näkemys valtavine lukumäärineen menetelmiä
on inspiroinut ja kiehtonut yhä lisääntyvää määrää läntisten kulttuurien
ihmisiä.
Buddhan opetukset perimmäisestä ja
ehdollisesta olemassaolosta koskettavat suoraan jokapäiväistä
elämäämme. Kun tämän ymmärtää, pysyvän onnellisuuden kokemus tulee
mahdolliseksi. Buddhalaisuus ei julista opinkappaleita, vaan rohkaisee
ihmisiä kriittiseen kyseenalaistamiseen. Oikeita menetelmiä käyttämällä
opetusten älyllinen ymmärrys muuntuu henkilökohtaiseksi kokemukseksi.
Lisämenetelmien avulla meditaatiossa saavutettu voidaan lujittaa
niin, ettei se enää katoa. Buddhan opetusten päämääränä on kehon,
puheen ja mielen luontaisen potentiaalin täysi herääminen ja kehittyminen.

Vapautuminen ja valaistuminen
Vapautumisprosessin aikana
havaitsee ensin, että keho, ajatukset ja tuntemukset ovat jatkuvan
virtaamisen tilassa ja näin ollen kykenemättömiä muodostamaan
perustaa todelliselle egolle tai "itselle". Tällöin
itseään ei enää pidä maalitauluna, eikä kärsimystä ota henkilökohtaisesti.
Valaistuminen on toinen ja lopullinen askelma. Nyt mielen kirkas
valo loistaa jokaisen kokemuksen läpi. Mieli nauttii lakkaamatta
itsesyntyisistä ominaisuuksistaan, ja kaikesta tulee spontaania
ja vaivatonta.  
Syy ja seuraus — karma
Karma
tarkoittaa syy-seuraussuhdetta, ei kohtaloa. Kun ymmärtää, että
jokainen meistä on vastuussa omasta elämästään, on mahdollista
synnyttää tietoisesti positiivisia vaikutelmia. Tämä tuo onnellisuutta
ja auttaa välttämään tulevien kärsimysten syitä. Timanttipolun
menetelmien avulla positiivisia mielentiloja voi tehokkaasti vahvistaa
ja kypsymistään odottavat negatiiviset vaikutelmat voi muuntaa
viisaudeksi.  
Timanttipolku (sanskr. vajrayana,
tiib. dorje thegpa)
Buddha
antoi opetuksia kolmen tyyppisille ihmisille. Ne, jotka halusivat
välttää kärsimystä, saivat pieneksi poluksi (sanksr.
hinayana; nykyään theravada) kutsutut opetukset syystä ja seurauksesta.
Ne, jotka halusivat tehdä enemmän toisten hyväksi, saivat suureksi
poluksi (sanskr. mahayana) kutsutut opetukset viisaudesta
ja myötätunnosta. Kun ihmisillä oli vahva luottamus omaan ja toisten
buddhaluontoon, Buddha opetti heille timanttipolkua (sanskr.
vajrayana). Sen yhteydessä hän ilmaantui energia- ja valohahmoina
tai välitti valaistuneen näkemyksensä suoraan tietoisuuden virtana.
Tällä korkeimmalla tasolla päämääränä on mielen koko potentiaalin
esiintulo, suuren sinetin (sanskr. mahamudra) spontaani
vaivattomuus.

Timanttipolku tarjoaa moderneille ihmisille "tehokkaita menetelmiä,
jotka johtavat mielen suoraan kokemiseen", kuten
Lopön
Tsechu Rinpoche, eräs Tiibetin buddhalaisuuden kokeneimmista
mestareista, selitti. Maailman oppii kokemaan rikkaasta ja itsensä
vapauttavasta näkökulmasta. Timanttipolun meditaatiot kehittävät
sisäistä rikkautta ja johtavat ei-teennäiseen horjumattomaan mieleen,
josta kaikkinainen valaistunut toiminta pääsee ilmaantumaan.  
Meditaatio
Buddhalaisuudessa
meditaatiolla tarkoitetaan "vaivatonta pysyttelemistä siinä,
mitä on". Tämä tila voidaan tuoda esiin tyynnyttämällä mieli
ja pitämällä se aloillaan tai työskentelemällä kehon energiakanavien
parissa ja meditoimalla buddhien valohahmoja. Kaikkein tehokkain
menetelmä, jos sitä pystyy käyttämään, on jatkuva samaistuminen
omaan buddhaluontoonsa ja kokemus olemisesta aina puhtaassa maassa.
Näitä molempia menetelmiä opetetaan timanttipolulla (sankr. vajrayana).
Kun näkijän, näkemisen kohteen ja näkemisprosessin erottamattomuus
on katkeamaton niin meditaatiossa kuin meditaatioiden välisenä
aikanakin, tällöin suuren sinetin (sanskr. mahamudra)
päämäärä on saavutettu.  
Lue myös: Usein
kysyttyä (FAQ)
|